Unikon päiväkirja

Unikko on aivan yhtä järkähtämätön, luotettava, rauhallinen ja viisas kuin emänsä Miksukin: kasvattina tämä kultakimpale on siis, no, kultaa. Tamma ei säiky eikä järkyty mistään, kaiken uuden se ottaa vastaan suurella viisaudella ja tyyneydellä, katsellen ja haistellen korkeintaan. Kun Unikkoa ensimmäistä kertaa vuotiaana ohjasajettiin, oli kuin se olisi tehnyt sitä jo iäisyyden…

Myöskin näiden negatiivisempienkin piirteiden puolesta Unikko on harvinaisen suokkimainen, sillä järkähtämättömyydellä tarkoitin myös sitä ettei tamman päätä helposti käännetä jos se jotain päättää. Hentoinen taluttaja raahautuu kyllä helposti mukana syömään puskasta puskaan, ja jos Unikosta tuntuu ettei ratsastaja ole ihan hommassa mukana niin sehän jämähtää joko paikalleen ottamaan lepiä — jos ei sitten römyä syömään vihreää. Vaikka hoitaessa tamma on mitä kiltein ja helpoin, ei sen kanssa silti voi aivan miten vain olla kun pitäisi liikkua: motivointi ja herättely täytyy aloittaa heti alusta alkaen, sillä muuten saat työntää ja repiä yli 500 kg suomimammaa eteenpäin. Unikko tipahtaa muutenkin helposti etupainoiseksi, joten vaikka se liikkuukin yllättävän kevyesti ja helposti reippaan ja napakan ratsastajan kanssa, niin koko ajan satulassa saa olla tekemässä hommia että etuosa pysyisi edes minimikevyenä.

Parhaimmillaan Unikko onkin aisojen välissä: silloin se ei jumitu jokaisen tilaisuuden tullen syömään eikä kaasua tarvitse olla jatkuvasti polkemassa, vaan eteneminen on varsin vaivatonta. Ajokkina Unikko menee ihan kokemattomienkin hyppysissä, sillä se ei virheistä suutu eikä hypi taikka pompi ylimääräisiin suuntiin. Työhevosena kaunotar onkin ihan kymppiplus, sillä se malttaa odottaa vaikka maailman tappiin, voimaa on kuin kylässä ja käynti on selkeästi askellajeista vahvin.
Kasvattaja (Pölhö)

Syyskauden alkaessa vakitunneille oli ollut suorastaan ryntäys, ja tallin tyhjien karsinoiden täyttäminen uusilla tuntiratsuilla alkoi olla houkutteleva ajatus. Ratsastuskoululle sopivien hevosten hankinta ei vain ole niin helppoa. Puolitoista kuukautta katselin myynti-ilmoituksia ja ravasin talleilla katsomassa hevosia, mutta vastaan tuli vain liian pieniä, liian vaikeita, liian osaamattomia ja monella muulla tavalla meille sopimattomia hevosia. Niinpä, kun Ansamaa ilmoitti tallin muutosta Englantiin ja muutamasta myyntihevosesta, olin haukkana paikalla lukemassa ilmoitusta. Nopeasti selasin kalliiden ja älyttömän upeiden koulupuoliveristen ohi, päätyen tuijottamaan ilmoitusta suomenhevostammasta.

Kantakirjattu ja vaativalla tasolla koulua kilpaillut hevonen eivä olleet sellaisia ominaisuuksia, joita mä sillä hetkellä hevosessa etsin, ottaen huomioon, että haussa oli kaikille sopiva tuntiratsu. Mutta ei se tietenkään mua haitannut, paitsi tietysti tamman hintalappua katsoessa. Vähän hinnan huomattuani innottomampana jatkoin ilmoituksen lukemista, ja tietysti Unikko vaikutti aivan loistavalle lisäykselle meidän talliin. Niinpä soitin omistajalle hinnasta huolimatta, ja sovin näytön tammasta heti seuraavalle päivälle.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että mä lähdin Ansamaalta rahapussi huomattavasti kevyempänä ja traileri huomattavasti painavampana. Unikosta vielä oivallinen tuntiratsu.