Tontun päiväkirja

Tontun entisen omistajan Tontulle kirjoittamat tekstit, © VRL-14207

Tontun alkukertomus
Tämä otus tässä on Vappulan ensimmäinen puoliverikasvatti. Ja minkä epäonnisten tähtien alla se sattuikaan syntymään. No joo, ei teilata hevosta nyt ihan heti kättelyssä, mutta olisihan siitä voinut tulla vähän hmm.. edustavampi. Sekä itselleen, että Vappulalle. Sekä tietysti sitten vanhemmilleen, joissa ei kummassakaan ole kerrassaan mitään vikaa.

Matteo puuhaili ensimmäistä kasvattiaan innolla. Hänet löysi yllättäen useammin jostakin puhelinta selailemasta kuin hevosen selästä taikka valmentamasta. Melkoisella vimmalla siis on punnittu eri isävaihtoehtoja, emätammana kun sai kunnian toimia Matteon oma pieni kultamuru, Kastanjan Uthopia. Kun kaikki mahdollisuudet oli päälaelleen käännetty ja kuola lähestulkoon valuen tutkittu hunajaa maksavien saksalaisten GP-ratsujen sukutauluja, päätti Matteo kuitenkin kääntyä hyvän ystävänsä Akseli Ruusuvuoren puoleen.

Eipä mennyt toviakaan, kun Akseli jo esitteli Darcon F:n, tuon tummanpuhuvan komistuksen. Koska Akseli tunsi Uthopiankin kuin omat taskunsa, hän osasi heti kertoa, mitä puutteita Darcon Uthopiassa täydentäisi. Ja päinvastoin. Tuskinpa ehdin kissaa sanoa, kun Unski oli lähtenyt sulhonsa luo ja toi tuliaisiksi kotia sellaisen paketin, että.. Hämmästyttää vieläkin.

Tontun luonne
​Toodaloo ei ehtinyt ihan ensimmäisenä jonoon, kun tasapainoa jaettiin. Ja sen jälkeen se myöhästyi pahemman kerran, kun jaossa oli fiksuus. Heppaparka. On se omalla tavallaan sympaattinen ja aivan ihana pieni hössöntössö, mutta hieman olin Toodaloon ensimmäisinä elinvuosina epäileväinen sen tulevan estehevosen uran suhteen. Se tuiskahti turvalleen taatusti triplasti useammin kuin varsat keskimäärin. On se todistetusti myös pyllähtänyt kertaalleen. Ei siinä mitään fyysistä vikaa kuitenkaan ole. Hieman vain piuhoilla on pituutta, eikä se aina tahdo muistaa, että jalkoja on kaiken kaikkiaan neljä ja niitä kaikkia pitäisi vuorotellen nostella.

Onneksi Toodaloo oli skarppina kun jaossa oli yritteliäisyys. Se niin kovasti aina tahtoo tehdä oikein! Toodaloo on ratsuna aika rauhallinen ja sen kanssa on estekentilläkin syytä pitää vauhti maltillisena, jotta se ehtii järjestellä jalkansa paikoilleen. Aikaluokkiin Toodaloon kanssa ei kannata yrittää lähteä. Sillä menisi pasmat ihan sekaisin, jos pitäisi kiitää tuhatta ja sataa ja muistaa vielä hypätäkin! Toodaloo kaipaa paljon tukea selästä käsin ja sen oikeinpäin ratsastus on ehdottoman tärkeää. Ruunan takapää kaipaa valtavasti aktivointia tai muuten se laahaa kilometrin jäljessä - ei ihan ideaalein ominaisuus estehevoselle. Kunnolla ratsastettuna Toodaloolla on valtavan kokoinen laukka ja iso ravi. Hidastempoisia kumpikin, mutta suht tahdikkaita.

Kuitenkin Toodaloo hyppää aika nätisti. Se on varovainen ja yrittää muistaa pitää kaikki jalkansa niin lähellä vatsaa kuin suinkin. Toodaloo yllättäen löytää ponnistuspaikat hienosti itse, mutta paljon kehuja ja kannustusta sille saa antaa, jotta se jaksaa tsempata radan loppuun asti. Se usein liiottelee hypyissään ja ottaa turhankin isoa ilmavaraa, mutta se anteeksi annettakoon.

Hoitaessa ja muutenkin käsiteltäessä Toodaloo on itse leppoisuus. Joskus se hössöttää ja tutkii hoitajan ja harjakorin kolmeen kertaan, se lienee perintöä emältään. Välillä se hölmöyttään kiiruhtaa karsinasta ulos, muttei se aina itsekään tiedä, mistä sekin ajatus päähän putkahti. Toodaloo kun yritteliäänä ja tunnollisena hevosena haluaa joka tilanteessa toimia oikein. No myönnettäköön, on se tosi kiva hevonen, vaikkei se olekaan ihan niin pramea kuin Vappulan ensimmäisen kasvatin olisi suonut olevan.

Päiväkirjamerkintä, 12.07.2019
Aina niin perin positiivisen Matteonkin kulmat alkoivat painaa huolesta alaspäin. Hän seurasi Toodaloon kehitystä valtavalla tarkkuudella. Ihme, ettei miehellä ollut käytössä Excel-taulukkoa, johon hän merkkaisi varsan syömiset ja juomiset millilleen. Vaikka kukapa ei esikoisensa kohdalla vetäisi vähän överiksi.

Toodaloossa huoletti sen kömpelyys. Pieni ori ei meinannut pysyä emänsä perässä, vaan ensimetreistään lähtien sen liikkuminen on ollut huojuvaa ja epätasapainoista. Se ei kirmannut samalla ketteryydellä ympäri laidunta kuin samanikäiset suokkivarsat, joista Toodaloo oli saanut kavereita itselleen. Kehitystä tapahtui toki, mutta hitaanlaisesti.

"Mitä puuhaat?" kyselin, kun bongasin Matteon pakkailemasta traileria. Eläinlääkärivisiittiä oli puuhaamassa. Hän halusi varmistaa, että Toodaloolla on oikeasti kaikki hyvin, eikä se ole esimerkiksi kipeä mistään. Yritin jälleen rauhoitella, että se vaan kehittyy hitaammin kuin muut. Muuten täysin terve ja reipas nuori mies. Mutta ei auttanut. Takavalot vilkkuen Toodaloo emänsä Unskin kanssa lähti kohti eläinsairaalaa.

Monta tuntia ja monen monta kulutettua euroa myöhemmin Matteo hevosineen saapui takaisin Vappulaan. "There's nothing wrong", hän sanoi helpotusta äänessään. Toodaloo on fyysisesti terve, sillä vain on pidemmät piuhat kuin keskivertovarsalla. Teki mieli sanoa, että niinhän minä sanoin, mutten raaskinut.

Päiväkirjamerkintä, 25.07.2019
Toodaloo oli aikaisemmin ilmoitettu kuun loppupuolella olevaan estevarsojen laatuarvosteluun, joten Auburnin irtohypytystapahtuma toimi erinomaisena treenipaikkana. Matteo talutti nuoren orinsa itsevarmasti maneesiin. Hän toki tiesi, ettei Toodaloo ollut lahjakkain ilmestys, mutta yhtä kaikki mies oli ylpeä ensimmäisestä kasvatistaan. Miehen ja kaksivuotiaan perässä käveli Aatu Ahlström, omalla hevosellaan Power Jumpiin osallistuva Vappulaa edustava esteratsastaja.

Nuoreksi Toodaloo otti uuden tilanteen vastaan yllättävän lunkisti. Ehkä sillä ei vaan ole vielä piuhat yhdistyneet, eikä se tajua vielä säikkyä, Elli ajatteli itsekseen katsomossa. Sen verran ori kuitenkin tsemppasi, ettei kompuroinut kertaakaan, vaan esitti yllättävän hyvää liikettä ollakseen Toodaloo. Sen ravi oli vähän tahditonta, mutta irtona esitetyssä laukassa oli hyvä tahti ja eteenpäinpyrkivyys. Jostain Toodaloo oli kaivaut karismaattista ryhtiäkin ruunamaisen olemuksensa päälle.

Kujalle Toodaloo sai mennä vapaana, sillä se oli verrattain rauhallinen esiintyjä. Tai olisi saanut mennä, jos se olisi sinne tajunnut mennä. Kääntyi vaan ympäri sen näköisenä, että mikäs juttu tässä nyt. Että ei kai sitä suinpäin vaan yksinään lähdetä, apua tarvitaan! Matteo ohjasi Toodaloon kujansuulle ja herneet hevosen päässä yhdistyivät. Ai että esteitä! No mikä jottei! Olihan se kujalla ollut kotonakin, nyt vaan ei ihan ymmärrys uudessa kujassa riittänyt.

Toodaloo hyppäsi vähän tasapainottomasti, eikä aina ihan keskeltä estettä. Se kuitenkin muisti ottaa näppärästi jalkansa mukaan hyppyihin, eikä tainnut kolauttaa kuin kolmesti. Kujan jälkeen Toodaloo antoi ottaa hyvin kiinni. Se suorastaan etsi katseellaan Aatun, jottei sen tarvinnut yksinään päätellä, mitä seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä.

"I think he's a jumper after all", Matteo myhäili tyytyväisen oloisena haettuaan paperit kansliasta. Aatu piteli kuuliaisena paikoillaan seisoskelevaa Toodaloota ja Elli rapsutteli hajamielisenä orin kaulaa. Ja tosiaan! Hyppytekniikasta Isabella Sokka oli antanut Toodaloolle arvosanaksi 2. Se merkitsi hyvää suoritusta ja potentiaalia esteille. Tämä jos mikä oli yllätystulos, Elli kun oli odottanut Toodaloon suoriutuvan ykkösen tasoisesti. Hevosen omistajalla riitti kuitenkin uskoa ja positiivista asennetta oriaan kohtaan. Askellajit arvosteli Tiina Kaajapuro. Arvostelussa laukalla oli suurempi painoarvo, mutta ravikin arvosteltiin. Toodaloon arvosana oli kolmonen eli erinomainen suoritus, ilmiömäistä kapasiteettia ja erotus edukseen. Vau! Lisäksi Alma Koskela antoi yleisarvosanaksi Toodaoolle kolmosen.

Ehkä orista tosiaan on vielä estehevoseksi!

Tuomariston kommentti:
"Hypyissä paljon hyvää, mutta kuten monella muullakin, selän käyttö jäi hieman vajavaiseksi. Pelkällä takaosalla ponnistaminen ei kanna kaikista korkeimpiin luokkiin asti, ja toisaalta vammariski lisääntyy. Tasapaino oli heikko eikä orilla ollut omaa silmää parhaille ponnistuspaikoille. Laukka oli kuitenkin hienoa ja laadukasta: nuoren saa varmasti myöhemmin ratsastettua pyöreämmäksi! Myös ravissa oli hyvä tahti ja irtonaisuus. Yleistuomari Koskela näkikin varsassa paljon potentiaalia, kunhan sen tasapaino paranee ja lihaksisto kehittyy. Luonne vaikuttaa ihastuttavan mukautuvaiselta, ori on lempeä ja rauhallinen. Se ei hätkähtänyt tapahtumapaikan hälinää ja luotti selkeästi käsittelijöihinsä. Miellyttämishaluisen ja yritteliään hevosen pieniä puutteita tekniikassa on helppo ratsutus- sekä myöhemmässä ratsastusvaiheessa parantaa. Koskela kuitenkin muistuttaa olemaan erityisen kärsivällinen: ystävällisen ja hieman hitaasti kehittyvän nuoren orin motivaatiota ei kannata lannistaa liian vaikeilla tehtävillä tai liian nopealla etenemisellä." (Tuomariston kommenttien lisäksi yleisöstä kuului Ciaaaao Matteo!! Come stai?? ja niin edelleen, sillä Viivi muisti Vappulassa tapaamansa italialaisen erittäin hyvin).

Tonttu osallistui Seppele Cupin 110 cm -luokkaan 2.10.

Metkan kisaraportti
Villit - 01.10.2021 - Seppele Cup 2021, syksy - 110 cm - 10/30, 0 / 4vp